OPPIMINEN JA MOTIVAATIO

Motivaatiolla on iso rooli ihmisen toiminnan säätelijänä. Kytkeytymä oppimisen ja motivaation välillä on ollut keskeisellä sijalla behavioristisissa käyttäytymisteorioissa. Niissä oppimisen peruskaavio koostuu siitä, että toimintaa virittävät tarpeet ja sitä ohjaavat ärsykkeet. Oppimista säätelevät vuorostaan toiminnan seuraukset vahvistamisen periaatteen mukaisesti.

Positiivinen vahvistaminen eli seuraus, joka liittyy toimintaa virittäneen tarpeen tyydytykseen johtaa sitä edeltäneen reaktion oppimiseen. Vahvistamisen periaatteen sovellukset tulevat käytännön työssä hyvinkin tutuiksi.

Nykytutkimuksessa motivaatio näkyy toiminnan niin tietoisissa kuin tiedostomattomissakin tavoitteissa. Tavoite määrittelee sitä, mitä yksilö pyrkii tekemään. Suurin osa ihmisen tekemisestä lähtee motivaatiosta tehtävään, mutta toiminnan tavoitteiden lisäksi myös keinot, joilla tavoitteisiin pyritään, ovat tärkeitä. Keinojen tärkeyttä kuvaa esimerkki siitä, että kaksi henkilöä haluaa oppia lukemansa kirjan. Heillä kummallakin on erilaiset keinot, oppimisstrategiat, kirjan oppimiseen. Luultavasti henkilö, joka tuntee itsensä ja parhaimman oppimiskeinonsa, oppii kirjan paremmin.

Pitkäaikaiseen oppimiseen vaikuttaa myös se, onko oppilaan motivaatio sisäistä vai ulkoista. Sisäinen motivaatio tarkoittaa puhdasta halua oppia kyseessä oleva tieto. Oppilas on kiinnostunut aiheesta ja hän kokee sen tärkeäksi oppia. Oppiminen on tällöin omaehtoista ja hän haluaa oppia itsensä vuoksi. Ulkoinen motivaatio taas syntyy siitä, että oppilas opiskelee ahkerasti saadakseen siitä palkkion kuten rahaa vanhemmilta tai luokkatovereiden hyväksynnän. Ulkoisen motivaation omaava oppilas voi hyvinkin oppia kokeeseen tulevat asiat, mutta pitkäjänteisessä työskentelyssä hän jää toiseksi.

Nykyisin koulussa menestyksen ehdoksi määritellään se, kuinka hyvin oppilas on omaksunut oppimisen keskeiseksi tavoitteekseen. Mitä paremmin tavoite on omaksuttu, sitä paremmin oppilas organisoi toimintaansa tavoitteen toteuttamiseksi. Tavoitteiden ja keinojen yhteistoiminta on koulutuksen suunnittelussa onnistumisen kannalta välttämätöntä.

Jenni Karén

Lähteet:

-Oppiminen ja Koulutus (2003) Rauste-Von Wright, Von Wright ja Soini